Kalevala-koruja löytyy lähes jokaisen suvun korurasiasta, kuolinpesien irtaimistosta ja maaseudun huutokaupoista. Korun pohjaan tai kiinnikkeeseen lyödyt pienet leimat kertovat, kuka korun on valmistanut, mistä metallista se on tehty ja usein myös minä vuonna. Kun osaat lukea leimat, pystyt ajoittamaan korun ja erottamaan aidon Kalevala Korun mallikopiosta.
Lyhyesti Kalevala Korun historiasta
Kalevala Koru syntyi 1930-luvulla, kun kirjailija Elsa Heporauta kokosi ympärilleen joukon yhteiskunnallisesti aktiivisia naisia. Tavoitteena oli kerätä varoja Kalevalan naisen muistomerkkiin ja tuoda muinaisten suomalaisten korujen muotoja nykynaisten käyttöön. Ensimmäiset korut esiteltiin 8. joulukuuta 1937. Sodan aikana kerätyt varat käytettiin muistomerkin sijaan avustustyöhön.
Yritystä omistaa yhä Kalevalaisten Naisten Liitto, ja korut valmistetaan Helsingissä. Pitkä historia on keräilijän kannalta hyvä uutinen: koruja on valmistettu vuosikymmenten ajan, ja eri aikakausien leimat poikkeavat toisistaan. Samaa mallia on voitu valmistaa vuosikymmenien ajan, joten juuri leimat kertovat, onko käsissä 1950-luvun alkuperäiskappale vai uudempi painos.
Valmistajan leima: K, KK ja alihankkijat
Ensimmäinen asia, jota kannattaa etsiä, on valmistajan merkki. Kalevala Korun leimat ovat muuttuneet vuosien varrella:
| Leima | Mitä se kertoo |
|---|---|
| Iso K neliön sisällä, alla sahalaitakuvio | Varhaisin merkki, käytössä 1930-luvun lopulta 1940-luvun alkuun |
| KK ympyrän sisällä | Yrityksen tunnetuin merkki, käytössä 1940-luvun alusta nykypäivään |
| Kaksi selät vastakkain olevaa K-kirjainta | Vastuuleimana vuodesta 1957 vuoteen 2003 |
| HK, HN, OM tai HGL | Alihankkijoina toimineiden kultasepänliikkeiden nimileimoja vanhemmissa koruissa |
Ennen vuotta 1989 valmistetuissa koruissa vastuuleima kertoo usein, mikä kultasepänliike korun on Kalevala Korulle tehnyt. Esimerkiksi HK viittaa Heikki Kaksonen Oy:hyn ja HN Helge Narsakkaan. Tällainen leima ei siis tarkoita, että koru olisi väärennös, vaan se on tavallinen osa vanhan Kalevala-korun leimariviä.
Pitoisuusleima ja vuosikirjain
Jalometallikorussa on aina pitoisuusleima. Sen muoto kertoo metallin: suorakaiteen muotoinen kehys tarkoittaa hopeaa, soikea kultaa. Kalevala Korun hopeakoruissa pitoisuus on 1960-luvun lopulta lähtien ollut 925. Vanhemmissa hopeakoruissa voi näkyä myös 916, 830 tai 813. Kultakorut ovat 585 eli 14 karaatin tai 750 eli 18 karaatin kultaa, ja samaa mallia on voitu valmistaa kummastakin. Lisää pitoisuusleimojen merkityksestä löydät oppaastamme korujen materiaaleista.
Monessa korussa on lisäksi vuosikirjain, jossa kirjain ja numero ovat kehyksessä, esimerkiksi M7. Suomalainen vuosileimajärjestelmä alkaa vuodesta 1810, jota vastaa merkintä A1, ja esimerkiksi P9 tarkoittaa vuotta 2016. Kun vuosileima on luettavissa, korun voi ajoittaa vuoden tarkkuudella vertaamalla sitä vuosileimataulukkoon.
Pronssikoruissa leimoja on yleensä vähemmän. Niissä on usein vain valmistajan merkki ja joskus teksti MADE IN FINLAND.
Näin tutkit korun askel askeleelta
- Ota esiin suurennuslasi. Leimat ovat pieniä, ja korvakoruissa ne voivat olla lyötyinä jopa korvakorun tappiin.
- Etsi valmistajan merkki. KK ympyrässä tai varhainen K-merkki kertoo, että kyse on todennäköisesti Kalevala Korusta.
- Lue pitoisuusleima. Se kertoo, onko koru hopeaa, kultaa vai pronssia.
- Etsi vuosikirjain. Se auttaa ajoittamaan korun.
- Vertaa mallia arkistoon. Kalevala Korun verkkosivuilla on suomenkielinen koruarkisto, jota voi selata tuoteryhmän, suunnittelijan tai vuosikymmenen mukaan. Arkisto ei kata koko mallistoa.
- Kysy tarvittaessa valmistajalta. Jos mallia ei löydy, Kalevala Korulle voi lähettää tunnistuspyynnön kuvien kanssa. Liitä kuviin mukaan myös leimat.
Muista, että malleja ja leimoja on aikojen kuluessa jäljitelty. Pelkkä samannäköinen kuvio ei siis vielä todista aitoutta, vaan koko leimarivi kannattaa tarkistaa.
Mikä vaikuttaa vanhan Kalevala-korun arvoon
Kalevala Koru ei anna hinta-arvioita vanhoista koruista. Arvon määrittämiseen kannattaa kääntyä vanhoihin koruihin erikoistuneen osto- ja myyntiliikkeen tai huutokauppakamarin puoleen. Hintaan vaikuttavat erityisesti:
- korun kunto ja se, onko kaikki osat tallella
- valmistusaika ja leimojen perusteella todennettava ikä
- tunnettu suunnittelija tai historiallinen esikuva
- kysyntä, joka vaihtelee mallista toiseen
Nettihuutokaupoissa näkyvät pyyntihinnat ovat myyjien omia toiveita, eivät toteutuneita kauppahintoja. Myös vakuutusarvo on eri asia kuin summa, jonka korusta saa myydessä. Kalevala Korulla on lisäksi käytettyjen korujen vastaanottopalvelu, jonne voi tuoda Kalevala- ja Lapponia-hopea- ja pronssikoruja lahjakorttia vastaan.
Jos perit tai löydät huutokaupasta kokonaisen laatikollisen koruja, kirjaa jokaisesta ylös leimat, mitat ja paino ennen myyntiä tai lahjoittamista. Huutokauppojen tunnelmasta ja löytöjen tekemisestä kerrotaan lisää jutussa maaseudun huutokaupoista.
Uusi koru keräilyn aloitukseksi
Kokoelman voi aloittaa myös uudella korulla, josta tulee aikanaan seuraavan sukupolven perintökoru. Kalevala Korun mallistoissa on sekä historiallisiin löytöihin perustuvia koruja että nykysuunnittelijoiden töitä. Yksi suosituimmista luontoaiheista on kielo, joka valittiin Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967. Kultaseppä Tony Granholmin suunnittelemat Kalevala Kielo -korvakorut ovat klassinen malli, jossa kaksi lehteä kehystää pientä kellomaista kukkaa.
Korvakoruja lahjaksi valitessa kannattaa katsoa kiinnitystä. Tappikiinnitteinen korvakoru pysyy hyvin paikallaan ja sopii arkeen, kun taas koukkukorvakoru on helppo pukea ja riippuu kevyemmin. Jos saajan iho on herkkä, tarkista materiaali tuotetiedoista ennen ostoa. Jos et tiedä saajan makua, pieni ja hillitty malli on varmempi valinta kuin suuri ja näyttävä.
Kun ostat korun lahjaksi, säilytä kuitti ja mahdollinen tuotekortti korun mukana. Niistä on hyötyä vuosien päästä, kun korua halutaan ajoittaa tai sen alkuperä halutaan todentaa.
Vanhan korun hoito ennen käyttöä tai myyntiä
Vanha Kalevala-koru on usein tummunut, ja moni haluaa kiillottaa sen heti. Kiirettä ei kannata pitää. Hopea tummuu ilman rikkiyhdisteiden vaikutuksesta, ja tummuman saa yleensä pois hopeanhoitoliinalla hankaamalla kevyesti. Voimakkaat hiovat aineet kuluttavat pintaa ja voivat madaltaa leimoja, jolloin korun ajoittaminen vaikeutuu. Kuvioiden syvennyksiin jäävä tummuma on monessa mallissa tarkoituksellinen osa ilmettä, joten sitä ei ole syytä yrittää poistaa kokonaan.
Pronssi tummuu ja patinoituu ajan myötä. Osa keräilijöistä arvostaa tasaista patinaa, osa haluaa korun kirkkaaksi. Jos aiot myydä korun, puhdista se vain miedosti ja anna ostajan päättää kiillotuksesta. Kivillä koristeltuja koruja, kuten karneolikoruja, ei kannata liottaa vedessä, koska kiven kiinnitys voi kärsiä.
Riisu korut saunan, uinnin ja siivouksen ajaksi, sillä kloori ja pesuaineet kiihdyttävät tummumista. Hopeakorut säilyvät parhaiten kuivassa paikassa, kukin omassa pussissaan tai lokerossaan, jotta ne eivät naarmuta toisiaan.
Kun seuraavan kerran avaat suvun korurasian, ota suurennuslasi esiin ja kirjaa jokaisen korun leimat ylös: muutamassa minuutissa selviää, mitä aarteita rasiassa oikeasti on.